Pari viikkoa sitten Münchenissä järjestettiin VeggieExpo -messut, joissa kävimme Miehen kanssa nuuskimassa hieman tunnelmaa. Messut järjestettiin Alte Kongresshallessa Theresienwiesen kupeessa, mikä ei tilana ollut suuren suuri, mutta kyllä näytteillepanijoita oli kuitenkin runsaasti (yli 50). Mitään uutta ja maailmaa mullistavaa messuilta ei löytynyt, vaikkakin tarjonta oli ihan ok. Löysin esim. Lovechockin ihanat raakasuklaapatukat ja Vitaquellin (nettisivut vain saksaksi) vegaanin suklaa- ja pähkinälevitteet, jotka sulivat suussa 🙂 Maisteltavana oli myös hyvää seitan-paistia Muscolo di Granolta, joskin suolan määrää olisi voinut vähentää. Mutta toivottavasti sitä oli lurahtanut siihen liikaa vain esittelytilanteessa..?
VeggieExpo was organised in Munich two weeks ago. It’s a vegetarian and vegan fair and me and Husband were there to sniff the air, so to say. It was held in the Alte Kongresshalle near Theresienwiese, which is not huge as a venue, but there were still quite a few exhibitors (over 50). We didn’t find anything new as such from the fair, although the selection was ok. I found e.g. wonderful raw chocolate bars by Lovechock and vegan chocolate and nut spreads by Vitaquell (site only in German). They really melted in your mouth 🙂 We also tasted some delicious seitan roast by Muscolo di Grano, although it was a bit salty (hopefully someone just seasoned it too much for this occasion..?).
Opin myös, että La Selvan viinit ovat vegaaneja ja että Chocqlaten (nettisivut vain saksaksi) suklaapaketilla voi suklaansa tehdä kotona myös itse. Paketissa on kaikki tykötarpeet, muotit tosin pitää ostaa erikseen. Ihan kiva idea ja tyylikkäästi toteutettu, mutta valitettavasti maistelemani suklaa ei ollut mitenkään erikoisen makuista. Mutta makuja on monia eli kannattaa maistaa, jos tilaisuus tulee.
I also learned that the wines by La Selva are vegan and that you can make chocolate at home with a chocolate package by Chocqlate (site only in German). The package has all the ingredients, but the molds need to be purchased separately. A nice idea and stylishly executed, but unfortunately the chocolate that I tasted from them was nothing special. But hey, everyone has their own taste, so try it out if you will have a chance.
Messuilla oli tarjolla myös vaatteita, kenkiä, blendereitä, taidetta, kirjallisuutta, järjestöjen esittelyjä (mm. Sea Shepherd) ja löytyipä sieltä myös vegaaneja kondomeja niitä tarvitseville 😉 Myös useita vegaaneja nettikauppoja oli paikalla tuotteitaan esittelemässä. Valitettavasti vain hintataso oli mielestäni korkea, ainakin verrattuna siihen nettikauppaan, josta yleensä tuotteita tilaan (Vegan Wonderland). Erilaisia luentojakin olisi ollut tarjolla, ne jätimme kuitenkin tällä kertaa ajan puutteen vuoksi väliin.
There were also clothes, shoes, blenders, are, literature and introductions of organisations (ie. Sea Shepherd) in the fair. And also vegan condoms for the ones who need them 😉 Also some vegan internet shops were there to introduce their products. Unfortunately the price level was, in my opinion, hig, at least compared to the internet shop where I usually order stuff (Vegan Wonderland). Also lectures were held, but we skipped them this time due to time restrictions.
Messuilla oli omalla ständillänsä myös Münchenissä toimiva vegaani konditoria, Princess Chocolate. Messuilla heillä oli myytävänä cupcakeseja eli kuppikakkuja, juustokakkusia sekä Florentine-pikkuleipiä. En halunnut jonottaa messutungoksessa ja sen jälkeen kantaa tuotteita ympäriinsä, joten jätin herkut ostamatta. Mutta messujen innoittamana päätin käydä konditoriassa testaamassa heidän tuotteitaan.
A vegan pastry shop, located in Munich, also had their stand at the fair. They are called Princess Chocolate and they were selling cupcakes, little cheesecakes and Florentine cookies at the fair. I didn’t feel like queueing in the crowd and then carry the products around, so I left the pastries there. But inspired by the fair and their stand (I had heard of them before, but never visited), I decided to go to the pastry store to test their products.
Myönnän, että olen yleensä aika kriittinen muiden luomuksia kohtaan. Siis sellaisten, jotka tekevät niitä työkseen. Mutta se johtuu siitä, että (vaikka itse sanonkin) olen itse hyvä leipoja ja jos kotona tekemäni on ostettua parempaa, en todellakaan hae tuotteita muualta.
I admit, I’m usually quite critical about other people’s creations. I mean the ones, who make it as their living. It’s because (even though I say so myself) I’m a good baker and if my homemade products are better than the ones bought, I will definitely not get them from anywhere.
Konditorian tuotevalikoima oli mukavan laaja. Oli mm. kakkuja, piiraita, leivoksia, praliineja ja itsetehtyä suklaata. Valitsin kotiinvietäväksi palat vadelma-kookoskakkua, suklaakakkua, vadelmamousse-suklaakakkua ja juustokakkua sekä Donauwelle-leivoksen ja mustikka-vaniljakuppikakun. Näistä kuudesta tuotteesta kolme oli mielestäni ok, loput kolme eivät olleet mistään kotoisin. Aloitetaanpa järjestyksessä:
The product range in the pastry shop was quite wide. Among other things they had cakes, pies, pastries, pralines and selfmade chocolate. I chose pieces from raspberry coconut cake, chocolate cake, raspberry mousse and chocolate cake, cheesecake, Donauwelle, and blueberry vanilla cupcake. From those six products in my opinion three were ok, the rest was not ok. Let’s start in order:
Vadelma-kookoskakku: Kakku oli suhteellisen vaatimattoman näköinen, hieman kahvikakkua muistuttava. Tosin se oli koristeltu “kerma”ruusukkeilla (margariinikreemiä) ja tuoreilla vadelmilla. Tuoksu oli ihanan kookoksinen, mutta maussa ei ollut yhtään liikaa kookosta. Rakenne oli mukavan kostea eli mistään kuivasta kakusta ei ollut kysymys. Yleisesti ottaen erittäin maukas kakku, ainoa kritiikkini on vähäinen vadelmien määrä ja se, että ne olivat kaikki pohjalla.
Raspberry Coconut Cake: The cake itself didn’t look very spectacular, it looked a bit like a coffee cake (bundt cake). It was decorated with “cream” swirls (margarine cream, I suspect) and fresh raspberries. The cake smelled wonderfully of coconut and the taste wasn’t too coconutty. The cake was nicely moist, so it wasn’t dry at all. In general it was a very tasty cake, my only critisism is the low amount of raspberries and the fact that they were all in the bottom.
Suklaakakku: Odotukseni olivat tämän kohdalla korkealla ja täytyy sanoa, että putosin korkealta ja kovaa. Valitettavasti! Täytyy sanoa, että tämä oli ehkä yksi kamalimmista suklaakakuista, mitä olen koskaan elämässäni maistanut. Ja uskokaa, olen maistanut niitä monta! Kakku oli kuin kumia ja maku oli hirveä. En pystynyt syömään suuhun ottamaani palaa ja samoin kävi myös kolmelle muulle henkilölle, jotka kakkua maistoivat. Valitettava floppi.
Chocolate Cake: My expectations were hight on this one and I have to say that I fell from high and hard. Unfortunately! I must say that this was probably one of the worst chocolate cakes that I have ever tasted in my life. And believe me, I have tasted many of them! The cake was like rubber and it tasted bad. I couldn’t finish the piece I had in my mouth and the same happened to three other people who tasted the cake. An unfortunate flop.
Vadelmamousse-suklaakakku: Kakku oli kaunis, ihana tumman vaaleanpunainen kiillekerros päällä ja kakku oli koristeltu “kerma”ruusukkein (margariinikreemiä) ja tuoreilla vadelmilla. Vadelmamousse ja suklaakakkupohja sopivat hyvin yhteen, kaiken kaikkiaan oikein maistuva kakku, ei liian makea.
Raspberry Mousse and Chocolate Cake: The cake was pretty, lovely dark pink glancy level on top and it was decorated with “cream” swirls (margarine cream) and fresh raspberries. Raspberry mousse and chocolate cake batter go well together, so all in all it was a very tasty cake, not too sweet.
Juustokakku: Odotin myös juustokakun maistelua innolla, koska sekin on yksi suosikeistani. Ja valitettavasti myös sen kohdalla sain pettyä pahoin. Ulkonäöllisesti pieni juustokakku oli kaunis ja oli hyvä idea myydä pieniä pyöreitä kakkusia tavallisten palojen sijasta. Mutta en todellakaan odottanut sitä, että suuhuni purskahtaa kakusta vettä (?), kun sitä syö. Makukaan ei sopinut minun tai muiden testaajien suuhun ja rakenne vaatisi todellakin parannusta.
Cheesecake: I was looking forward to tasting the cheesecake, because it’s one of my favourites. And unfortunately I was disappointed with this one as well. The small cake looked pretty and I think it’s a good idea to sell small round cakes instead of usual pieces. But I definitely didn’t expect to feel a burst of water (?) from the cake, when I ate it. The cake didn’t taste that good either and the texture definitely needs improvement.
Donauwelle: Donauwelle on perinteinen saksalainen ja itävaltalainen levyleivos (siis pellillä kasattu ja paistettu ja sitten paloiksi leikattu), jossa pääosaa näyttelevät hapankirsikat, voikreemi, kaakao ja suklaa. Princess Chocolaten Donauwelle oli ihan kelvollinen versio tästä perinteisestä herkusta, tosin olisin kaivannut herkkuun hieman enemmän niitä kirsikoita…
Donauwelle: This is a very traditional German and Austrian sheet cake (put together and baked on a tray and then cut into pieces), where the leading roles are given to sour cherries, buttercream, cocoa and chocolate. The Donauwelle by Princess Chocolate was a very decent version of this traditional pastry, though I would have appreciated to have more cherries in it…
Mustikka-vaniljakuppikakku: Oikeasti, jos kuppikakun nimi on Blueberry eli mustikka, niin kyllä siinä olettaisi sitten mustikoitakin olevan. Tai no oli siellä, ehkä 2 tai 3 koko kuppikakussa. Ja nekin kaikki pohjassa. En ymmärrä, eikö kukaan ole opettanut tekijöille, että kun marjat “päällystää” ennen taikinaan laittoa jauhoissa, ne pysyvät paremmin ylhäällä eivätkä näin ollen painu pohjaan? Muutenkin kuppikakkutaikina itsessään ei ollut mikään erikoinen ja vaniljakaan ei siinä maistunut. Tosin ehkä tarkoitus olikin, että vanilja oli kuorrutuksessa? Tiedä häntä, koska siinäkään sitä ei liiemmälti ollut. Kuorrutteena kuppikakussa oli samaa margariinikreemiä kuin vadelma-kookoskakussa ja vadelmamousse-suklaakakussa oli koristeena ja Donauwellessä suklaakuorrutteen alla. Ei kuulu suosikkeihini, koska on mielestäni jotenkin teollisen makuinen.
Blueberry Vanilla Cupcake: Really, if the cupcake is called Blueberry, you would expect it to have some blueberries in it, would you? Ok, there were some, maybe 2 or 3. And they were also on the bottom. I don’t understand, hasn’t anyone told the people who make them, that when you cover the berries with flour before you put them into the batter, they stay up better and don’t all fall onto the bottom? In any case, the cupcake batter itself wasn’t anything special and I couldn’t really taste a lot of vanilla in it. Maybe the vanilla was supposed to be in the frosting? I don’t know, because I couldn’t really taste it in that either. As a frosting they had used the same margarine cream as was used as decoration on top of the Raspberry Coconut Cake and the Raspberry Mousse and Chocolate Cake and underneath the chocolate topping in the Donauwelle. It’s really not my favourite, it somehow tastes industrial to me.
Konditoriassa oli myös tarjolla ihanan näköisiä leivoksia, todella kauniita. Niitä en ostanut, koska mielestäni ne olivat aika hintavia. Yksi leivos maksoi lähes 5 euroa. Mutta hei, käsityö on kallista, varsinkin kun sen tekeminen vie aikaa.
There were also beautiful small pastries in the shop, they looked very good. I didn’t buy them, because I think they were quite expensive. One cost almost 5 euros. But hey, manual work and handicraft is expensive, especially when it’s time consuming.
Yhteenvetona vierailustani voin todeta, että ihan kauheaa paloa takaisin ja muita tuotteita maistamaan ei jäänyt. Ehkä teen joku päivä uuden täsmäiskun ja ostan muutaman tuotteen taas testattavaksi. Mutta siihen suklaakakkuun en enää koske, en edes pitkällä tikulla!
As a summary of my visit I can say that I don’t have a burning desire to go back and taste other products. Maybe one day I will go back and taste some other products. But I definitely will not touch that chocolate cake, not even with a ten-foot pole!
In Nella's kitchen 